Verta hikeä ja kyyneleitä

  Tapahtuneen hyväksyminen, oppiminen, eteenpäin kasvaminen. Meistä jokainen on enemmän kun anteeksi annon arvoinen. Osaan olla muille, mutta en itselle armollinen. Sä kuuntelit, hyväksyit, anteeksi annoit, ymmärsit ja Rakastit mua. Nimenomaan mitä vähiten ansaitsin. Anteeksi antosi murskasi kuoreni, pisti mut korjaamaan itseni. Anteeksi antosi avasi luomeni pakotti mut myöntämään virheeni. Vaikka se sattui niin tavattomasti tavata traumat ja kipeät puoleni, pakata kaunat ja kiivetä vuoreni.  Tajusin, se mitä itsestäsi uskot on se mitä olemuksesi on. En siis koskaan usko jos joku uskottelee, että minä olisin kelvoton, arvoton, sydämeltäni paha ja kylmä, eikä huono käytös oo muutettavissa, tai pahat tekomme anteeksi annettavissa, ei kaikki on korjattavissa, kaikki on korjattavissa. Niin kauan ku uskoo on, usko!, uskon voima on uskomaton. Anna itselles anteeks, Annan sinulle anteeks, annan itselleni anteeks. Sydämestä.

Kiitos Jumala kaikesta avustasi. Kiitos että oot antanut lahjaksi tämänkin hetken, hetki jona saan purkaa ajatuksiani kirjoittamalla, hetki jona taas oon oppinut monta uutta ja tärkeetä. Aamuisin alotan päivän lukemalla Raamattua, rukoilemalla, kirjoitan päiväkirjaani ja tunti menee ku vaihdan kymmenen kertaa vaatteita ennenku oon tyytyväinen väreihin.  Tänään ennen ku aloitin rukoilun, lapsuuden ystävä soitti mulle yllättävän puhelun. "Nyt muista kuka sä oikeesti oot! Katto nyt sinne peiliin ja näe se vahvuutes. Sun pitää löytää se voimas takasi nyt. Mä tiedän kuinka vahva sä oikeasti oot. Katoppa peilistä, uskaltaisikko sä lyödä itteäs turpaan? Sulla on auktoriteetti itteäski vastaan" Oon viimepäivät taas ollu, maannu, oikein itsesäälissä ja antanu periksi ja ajatellu ettei tästä mitään tuu. Mutta nyt mä sanon, tästähän tulee!! Tästä tulee!! Kyllä se kevät sieltä tulee! Jeesus on heikoissa väkevä. Jumala sanoi yks päivä, että ajattele, ku sinun ja minun voima yhdistetään ni...

Tiedän hetken hiljaisen, minun mielen kauneuden, Jumalan antaman viisauden. Mietin pienen hetkisen, miten sitä ilmaisen. Kirjoitan ja kirjoitan, koska kaiken julkistan? Lahjaksi sain kirjoittamisen, miksi tätä salailen. Pelko, jopa häpeä, siksi tätä välttelen. Oikeasti Sirpa-Liisa Pirhonen, on voimakas tahtoinen. Tahdon kyllä kirjoittaa, yhtään elämästäni kertoessani en aio pois pudottaa. Kääntyköön raskaat kokemukset eduksi, minun ja sinun toivoksi. Nyt kun minulla on sanottavaa, toivon että kuunnelkaa. Opiksi ottakaa, kun saan jotain opettaa. Rauhaa ja Rakkautta tahdon levittää, lisäksi toivon ilosanomaa. Kiitän nöyrän kiitoksen, Jumalan voiman ihmeellisen.    Tunteen vallassa poistin kaikki aiemmat blogipäivitykseni ja tässä nyt joutuu alottaa alusta vähä niinku elämänsäkki joutunu alottaa useampaan otteeseen enemmän ja vähemmän pohjalta ja nollasta. Onneksi suurinosa niistä jäi talteen niin nostan niitä uudelleen luettavaksi. Alkukankeutta taas on ja vähän r...

Ihana Jeesus, uskotteko tämän kuvan rekisterinumeroiden olevan sattumaa vai ihmettä? Tosiaan yks päivä kävelin kauppaa kohti, eikä mua kyllä todellakaan kiinnosta satojen autojen parkkipaikoilla tarkkailla niiden rekkareita. Jostain syystä kiinnitin huomion näihin..uusi ihminen. Se mä olen, ja toivon mahdollisimman monen heräävän tähän upeaan totuuteen että Jeesus on tie, totuus ja ELÄMÄ-IKUINEN ELÄMÄ. Eipä tämä päivitys tarvi enempää kirjotusta kun kuvat puhuvat. Kiitos Jeesus että veit nuo päivällä olleet tuskat ja mieliteot. Kiitos,Ylistys ja Kunnia iankaikkinen Herrojen Herra.

  Minä luotan sinuun, luotatko sinä minuun? Voimaa minä nyt tarvitsen, enkä mitä tahansa voimaa vaan Isä sitä sinun ihmeellistä voimaa. Minun mieleni on pelkkää mutaa ja sekasortoa. Pyydän, selkeytä ajatukseni mielesi mukaiseksi ja anna viisautta ja tervettä ymmärrystä jokaisessa hetkessä etten palvelijanasi harha-askeleita enää ottaisi.Tiedän hetken hiljaisen,minun mielen viisauden, kauneuden sisäisen sekä Taivaallisen ymmärryksen. Pidän hetken hiljaisen, menneitä mä muistelen. Siellä on iloa, naurua ja riemua, onnellisia hetkiä, ikimuistoisia retkiä. Kun mulla oli vaikeaa, jostain luin onnellisuuden olevan omalla vastuulla.En nyt aivan täysin sitä allekirjoita.. Mutta miten asiat ottaa. Asenne. En mä mikään filosofi oo enkä tiedä miten se menee, mutta mieheni paljon muistutti jos vaivuin negatiivisuuteen että "käännä se ajatus". Tästä päästäänki mielenkiintoiseen aiheeseen. Ajatuksen voima . Sitä oon saanu paljo opetella ja oppiakki. Mieli ja keho on yhtä. Sen te tiedätteki...

Nyt kun nämä mieliteot vaivaa, oon oppinut kääntämään ajatuksia muualle. Siksi istahdin vielä uudelleen tietokoneen ääreen ja kirjoitan tätä blogia. Sekunnit tuntuu tunneilta välillä, mutta oon puolitoista vuotta onnistunut taistelemaan toiselta, eli satatuhatta kertaa pahemmalta kierrokselta kuiville. Miksi pilaisin ja ryssisin kaken mitä on saanut korjattua virheitä. Ajattelen aina mieliteon yllättäessä, miltä mun pojasta tuntuu.  Täällä mun kotikaupungissa on lähtenyt päiteiden käyttäjiä ainakin reilu kymmenen jos ei enemmänkin tänä aikana kun oon ollu kuivilla. Koskaan me ei tiedetä omaa siirtymistämme ajasta ikuisuuteen, niin ajattelin omia ajatuksiani aiheesta hieman avata. Rakastan perhosia. Siis RAKASTAN niitä. Yks päivä ku vein roskia, upean kullanvalkoinen yliluonnollisen kaunis perhonen lenteli mun ympärillä koko matkan. Pyörälenkillä pari viikkoa sitten keltainen, sekin yliluonnollisen upea perhonen lenteli tosi lähellä mua ku talutin pyörää ylämäen. Niin ka...