18.9.22 Kuolemattomat

Nyt kun nämä mieliteot vaivaa, oon oppinut kääntämään ajatuksia muualle. Siksi istahdin vielä uudelleen tietokoneen ääreen ja kirjoitan tätä blogia. Sekunnit tuntuu tunneilta välillä, mutta oon puolitoista vuotta onnistunut taistelemaan toiselta, eli satatuhatta kertaa pahemmalta kierrokselta kuiville. Miksi pilaisin ja ryssisin kaken mitä on saanut korjattua virheitä. Ajattelen aina mieliteon yllättäessä, miltä mun pojasta tuntuu. 

Täällä mun kotikaupungissa on lähtenyt päiteiden käyttäjiä ainakin reilu kymmenen jos ei enemmänkin tänä aikana kun oon ollu kuivilla. Koskaan me ei tiedetä omaa siirtymistämme ajasta ikuisuuteen, niin ajattelin omia ajatuksiani aiheesta hieman avata.

Rakastan perhosia. Siis RAKASTAN niitä. Yks päivä ku vein roskia, upean kullanvalkoinen yliluonnollisen kaunis perhonen lenteli mun ympärillä koko matkan. Pyörälenkillä pari viikkoa sitten keltainen, sekin yliluonnollisen upea perhonen lenteli tosi lähellä mua ku talutin pyörää ylämäen. Niin kauniita ja viisaita ku tiesivät mun rakastavan niitä.

Niin ihme tapahtui ku oltiin miehen kans shoppailemas ja löydettiin molemmille hianot paidat.

Kuvasta näette selän tekstin: Kuolematon. Ja sitte alapuolella lukee että kuolemattomuus on hyvien asioiden tekemistä ja oman jälkensä jättämistä.

Jumala sanoi kauniisti mulle: "Nämä kädet, jotka on tehneet paljon pahaa, tulee tekemään paljon hyvää."

Ja nyt on omassa elämässä paljon vastustusta, niin en jaksa kauaa keskittyä ja kirjoittaa. 

Se pitää vielä sanoa, että oon nimennyt ihmeväriksi turkoosin. Hassu ja ihana sattuma, että paitojen perhoset on ihmeväriset. 💕💕