Tiedän hetken hiljaisen, minun mielen kauneuden, Jumalan antaman viisauden. Mietin pienen hetkisen, miten sitä ilmaisen. Kirjoitan ja kirjoitan, koska kaiken julkistan? Lahjaksi sain kirjoittamisen, miksi tätä salailen. Pelko, jopa häpeä, siksi tätä välttelen. Oikeasti Sirpa-Liisa Pirhonen, on voimakas tahtoinen. Tahdon kyllä kirjoittaa, yhtään elämästäni kertoessani en aio pois pudottaa. Kääntyköön raskaat kokemukset eduksi, minun ja sinun toivoksi. Nyt kun minulla on sanottavaa, toivon että kuunnelkaa. Opiksi ottakaa, kun saan jotain opettaa. Rauhaa ja Rakkautta tahdon levittää, lisäksi toivon ilosanomaa. Kiitän nöyrän kiitoksen, Jumalan voiman ihmeellisen. Tunteen vallassa poistin kaikki aiemmat blogipäivitykseni ja tässä nyt joutuu alottaa alusta vähä niinku elämänsäkki joutunu alottaa useampaan otteeseen enemmän ja vähemmän pohjalta ja nollasta. Onneksi suurinosa niistä jäi talteen niin nostan niitä uudelleen luettavaksi. Alkukankeutta taas on ja vähän r...
Kommentit
Lähetä kommentti